New Zealand

Midterm break Uudessa-Seelannissa oli upea ja ainutlaatuinen reissu! 10 päivää matkailuautossa luonnonhelmassa yöpyen mahtavissa maisemissa on kokemus, jota Uudesta-Seelannista täytyy lähteä hakemaankin. Saaresta ei mielestäni saa koettua kaikkea, jos vain yöpyisi hotelleissa kaupungeissa. Uusi Seelanti koostuu kahdesta saaresta, eteläisestä ja pohjoisesta. Me päätimme kavereidemme kanssa reissata vain eteläsaarella ajanpuutteen vuoksi, ja koska tämä saari oli kuulemamme mukaan kivempi ja kauniimpi. Pohjoisessa tosin olisi ollut kaikki Taru sormusten herrasta-kuvauspaikat yms, mitkä meitä tyttöjä ei nyt niin paljoa houkuttanut. Osa vaihtareista matkasi kuitenkin molemmilla saarilla, mutta aika tiukoin aikatauluin. Meilläkin aika loppui kesken kaiken näkemiseen ja bucket listalleni jäi vielä monia paikkoja, joissa haluan vielä myöhemmin elämäni aikana käydä. Jälkikäteen ajatelleen Uuteen Seelantiin olisi kannattanut mennä vaikka lukukauden jälkeen, kun olisi ollut enemmän aikaa. Siellä saisi helposti kulutettua kuukauden eri paikkoja kierrellessä. Toisena vinkkinä voisin sanoa, että lennot oikeasti kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen, maksoimme ihan turhaan ylimääräistä viivyttelymme takia ja jotkut lensivät saarelle melkein puolet edullisemmin.

Valmiina seikkailuun!

Maa on hyvin kallis, mutta säästimme yöpyen ilmaisilla camping-alueilla matkailuautossamme. Minne tahansa ei saa pysäköidä yötä varten, vain merkityt camping paikat on sallittuja, sakkoja voi saada yli 200 dollarin arvosta, jos sääntöjä rikkoo. Ensimmäisenä yönä pilkkopimeässä yöpymispaikkaa etsiessämme päädyimme kauniin järven rannalle, mutta pois lähtiessämme seruaavana aamuna huomasimme kyltin tien vieressä, joka kielsi leiriytimisen... sekä leirinuotion.

Notski ja vaahtokarkkeja Wanakassa.
 Bensa oli Australiaa paljon kalliimpaa, mikä tuli meille täytenä yllätyksenä ja siihen upposikin useita satoja, varsinkin kun automme osoittautui oikeaksi polttoainesyöpöksi. Huhtikuussa Uudessa-Seelannissa on jo kylmempää, mutta ensimmäisellä puoliskolla ajastamme siellä oli kiva sää, lämmintä ja aurinkoista. Iltaisin tosin tuli kylmä eikä paljon vietetty aikaa auton ulkopuolella, ainakaan ilman nuotiota. 
Tein elämäni ensimmäiset vaellusretkeni Uudessa-Seelannissa, eikä aloitettukaan ihan helpoimmaista päästä. Yhtenä päivänä teimme n. 5 tunnin retken Roys Peak nimisen vuoren huipulle Wanakassa. Näköala sieltä oli kyllä hien ja kantapään rakkojen arvoinen.  Tämän jälkeen teimme kahden päivän mittaisen, yhteensä 36 km pituisen, Copland trackin Fox Glacierilla saaren länsiosassa. Yövyimme keskellä ei mitään majassa, jonka lähettyvillä oli - patikointimme kohteena olleet -kuumat altaat. Melkein kuuden tunnin matkan jälkeen rinkka selässä oli ihana pulahtaa kuumaan veteen upeissa maisemissa. 

Roys Peak ja voittajafiilis

Roys Peak

Copland trackin alkumetrit

Copland trackin loppupäässä

Hot springs auringonnousussa.

Muita once-in-a-lifetime kokemuksia oli Skydive Abel Tasmanissa sekä delffiininen kanssa uinti Kaikourasa. Laskuvarjohyppy oli itselleni vähän pettymys, tarkoitus oli tehdä se Franz Josef Glacierilla lumen peittämien vuorenhuippujen ja jäätiköiden kera, mutta harmiksemme aamuna, jolloin meidän piti hyppy tehdä, satoi, jolloin homma peruuntui. Emme voineet jäädä odottamaan sään selkenemistä saati toista päivää, sillä matkasuunnitelman seuraava kohde eli Abel Tasman odotti jo. Sieltä löysimme uuden Skydive-mestan, mutta maisemat siellä eivät olleet mitenkään henkeäsalpaavat ja lisäksi oli hyvin pilvistä, joten vapaapudotuksen aikana näki vain pilviä. Dolphin Encounter Kaikourassa oli kuitenkin ihan huippua! Meidät kuljetettiin keskelle merta kirjaimellisesti uimaan villien delffiininen sekaan. Sukeltelimme kymmenien delffiinen ympärillä ihan kosketusetäisyydellä!