The outback

Viimeinkin pääsin reissaamaan paikkaan, josta varmaankin eniten haaveilin koko vaihdon aikana. Uluru (aboriginaalien kielellä) eli Ayers Rock (englanniksi) sijaistee keskellä Australiaa Pohjoisesterritoriossa Red Centreksi kutsutulla alueella. Tuo keskellä autiomaata sijaitseva Eiffelin torniakin korkeampi (348 m) Australian tunnetuin maamerkki on ollut unelmieni matkakohteena yläasteella tehdystä Australia-esitelmästä asti. Montaa vaihtaria ei välttämättä Uluru kiehtonut ollenkaan, osa ei ollut edes koskaan kuullut siitä! Itseäni kiehtoi kovasti päästä näkemään todellista Australiaa "outbackiin", takamaalle, ja lähempään kosketukseen maan alkuperäiskansan kanssa.

Ulurun näki jo lentokoneesta.

Red Centeriin voi lentää kahdelle eri lentokentälle, joko Alice Springsiin, joka on Pohjoisterritorion pääkaupunki ja n. 450 km päässä Ulurusta, tai sitten ihan Ulurun lähellä olevalle Ayers Rock-lentokentälle. Itse lensimme Ayers Rockiin Jetstarin yllättävän edullisilla lennoilla, vuokrasimme auton ja lähdimme 20 km päässä olevaan Uluru-Kata Tjutan kansallispuistoon. Kata Tjuta eli The Olgas on suuri kivimuodostuma Ulurun lähellä, josta en itse tiennyt ennen opaskirjoihin tutustumista mitään. Itseasissa koin Kata Tjutan olevan oikestaan upeampi näky kuin Uluru, miksi ihmetyttääkin ettei kukaan oikein siitä ikinä puhu. Ainut yöpymismahdollisuus on alueelle rakennutte Yulara-resortti, josta majoituksen voi valita leirintäalueen ja hulppeiden hotellien välillä. Itse en oikein pitänyt siitä, että keskelle luontoa oli rakennettu moderneja hotelleja, mutta onneksi leirintäalue oli vähän sivummassa niin pääsi nauttimaan öisestä tähtitaivaasta rauhassa. Yöllä tuli hyvin kylmä, 4 astetta alimmillaan ja yöunet jäi teltassa hytistessä vähän vähemmälle. Päivällä taas lämpötila nousi 20-25 asteeseen, joten vaihtelu oli suurta. Kesällä olisi lämpimämpää, mutta Red Centeriin ei suositella tuolloin matkustamista liian korkeiden lämpötilojen takia. Matkustuskausi on huhtikuusta lokakuuhun.

Uluru on tunnettu vaihtuvista väreistään valaistuksen mukaan. Auringonlasku.

Ulurun ympärillä kulkee 9,5 km mittainen "Base walk".

Uluru auringonnousussa. Taustalla Kata-Tjuta.

Uluru ympäristöineen on alueen aboriginaalien, Anangu-nimisen heimon asuinaluetta ja siten pyhitetty paikka heille. Heidän perimätietona sukupolvelta toiselle siirtyvien luomistarinoiden eli "dreamtime"-tarinoiden mukaan Anangu-ihmisten esi-isien henget muokkasivat maastoa siellä kulkiessaan ja niin Uluru ja Kata Tjuta (The Olgas) muodostuivat. Oli kiinnostavaa lukea alueella olevassa Visitor Centerissä Aboriginaalien tarinoita ja uskomuksia, miten jokainen ura ja kolo Ulurussa oli muodostunut. Monessa paikassa "Base walkin" aikana on kylttejä, joissa kielletään valokuvaaminen paikan pyhyyden takia. Anangu-heimo pyytää turisteja olemaan kiipeämättä myös Ulurulle, sillä kivi on heille pyhitetty paikka ja vain tietyt heimon jäsenet voivat sinne kiivetä hengellisiä rituaaleja varten. Tästä huolimatta monet turistit kuitenkin kapuavat huipulle, sillä valtio ei tätä kuitenkaan ole kieltänyt. Itsekin tähän joukkoon olisin kuulunut, ja odotin Ulurulle kiipeämistä innolla, mutta valitettavasti kiipeily oli suljettu päivinä jolloin Uluru-Kata Tjutan kansallispuistossa olimme. Syynä kylttien mukaan olivat liian kovat tuulet, mutta leirintäalueella työntekijä kertoi tärkeän henkilön aboriginaalien heimosta juuri kuolleen ja kunnioituksesta heitä kohtaan kiipeily oli suljettu. Eipähän ainakaan tullut loukattua Anangu-ihmisiä, mutta sen verran jäi kyllä hampaan koloon kaivelemaan tuo, että täytyy joskus hamaassa tulevaisuudessa tehdä uusi reissu Ulurulle.

Pettymyksen tuottanut kyltti. Taustalla huipulle johtava köysirata, jonka kiipeily ylös ja takaisin kestäisi n. 2 tuntia.

Uluru-Kata Tjutalta lähdimme aikaisin aamulla ajamaan kohti Kings Canyonia, joka oli reissun upeimipa anteja, vaikka tästäkään paikasta en ennen Australiaan tuloa tiennyt mitään. Siellä leirintäalueella yövyttyämme jatkoimme kohti Alice Springsiä pysähtyen monissa nähtyyksissä matkan varrella MacDonnel Rangesin läpi ajaessa. Mm. Ormiston Gorge oli upea paikka, jossa pysähdyimme uimaan. 

Näkymät Kings Canyonilta ensimmäisten viiden minuutin kapuamisen jälkeen.



Alice Springs oli suloinen pikkukaupunki, jossa katukuvaa hallitsi Aboriginaalit. Paljon emme siellä aikaa viettäneet; saavuimme iltapäivällä ja seuraavana aamuna täytyi lähteä ajamaan jo takaisin Ulurua kohti 460 km päähän. Tosin itse kaupungissa ei niin paljoa edes näkemistä olisi. Muutamissa museoissa ja rakennuksissa voi vierailla, mutta itseäni outbackissä kiinnosti enemmän luonnon parissa oleminen.

Alice Springs ja kaupunkia reunustavat MacDonnel Ranges Anzac Hilliltä kuvattuna.

Paluumatkalla Ulurulle poikkesimme pikaisella kameliratsastuksella. Kotoperäinen eläin kamelihan ei Australialle ole, mutta ne olivat tärkeitä Australiaa kartoittaessa kolonisaatiovaiheessa.

Ajomatkan jälkeen kiirehdimme vielä iltapäivällä ennen auringonlaskua Kata-Tjutaan, jossa teimme "Valley of the Winds" patikoinnin läpi useiden syvien rotkojen.

Kata Tjuta

Syksyn getaway Whitsundaysilla

Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä purjehtimaan suomalaispoppoon kanssa Whitsundays-nimisille saarille Queenslandissa toukokuun alussa viideksi päiväksi. Pari suomalaista yritti saada kasaan porukkaa veneen vuokraa jakamaan, enkä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä; eipä kovin moni pääse purjehtimaan Whitsundaysin kaltaiseen paratiisiin, jonne pääsystä olin koko aussi-aikani ajan unelmoinut. Lisäksi Queenslandin ikuinen tropiikki-ilmasto houkutteli suuresti Melbournen sään tullessa yhä kylmemmäksi ja kylmemmäksi. Reissun takia skippasin parin kurssin tutoriaalit, mutta tämä oli ok, sillä ainakin kaikilla omilla kursseillani voi olla muutamasta pois ilman seuraamuksia, eikä itselläni ollut vielä yhtään poissaoloja lukukautta ollessa jäljellä enää vajaa kuukausi. 

Melbournen lentökenttää auringonnousussa

Niinpä lähdimme  Melbournesta lentäen Hamilton Islandille seitsemän suomalaisen kanssa, joista tunsin, tai pikemminkin tiesin entuudestaan vain kaksi. Olin tehnyt tietoisen valinnan, etten halua viettää vaihtoaikaani suomalaisten ympäröimänä vaan uusia kansainvälisiä kaverisuhteita luoden, mutta olipa vaan kiva pitkästä aikaa olla hetki vain saman maan kansalaisten, suomenkielen ja samanlaisen mentaliteetin ympäröimänä. Lisäksi oli todella kiva tutustua paremmin suomalaisiin vaihtareihin, fiilistellä yhdessä vaihtoa ja kaikkea kokemaamme, suunnitella yhdessä kotiin paluuta ynnä muuta.

Enivaikutelma Hamilton Islandista

Beyond the Blue II - kotimme seuraavat 5 päivää

Whitsundays on oikea paratiisi, yksi kauneimmista paikoista, joita olen koskaan nähnyt.  Saaristo koostuu 74 saaresta, joista suurin osa on asumattomia.  Vain muutama saari tarjoaa majoitusmahdollisuuksia. Alue on täynnä ökyturisteja isoine jahteineen ja saarilla olevat resortit ravintoloineen eivät ihan meidän opiskelijoiden budjetteihin sopineet. Naurettavan suurilta  satamamaksuilta vältyimme ankkuroimalla veneen öiksi luonnonsatamiin. Oli upeaa viettää reissu luonnon helmassa, ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä, ei edes puhelinta. Auringonlaskut ja öinen tähtitaivas, hiljaisuus ja vain laineiden liplatus olivat reissun upeinta antia.

Auringonlasku värjäsi horisontin upeaan oranssiin väriin

Itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta purjehtimisesta, tämä oli ensimmäinen kertani ylipäänsä purjeveneessä. Siksi olinkin niin innoissani matkaan lähdössä once-in-a-lifetime-kokemuksen perässä. Säät olivat auringonoton kannalta täydelliset, mutta emme päässeet kovin paljoa saati kunnolla purjehtimaan koska tuuli oli sen verran heikko lähes joka päivä. No, eipä ainakaan tullut meripahoinvointia!

Suurimman osan ajasta vietimme vain loikoillen veneen kannella matkaa tehdessämme. Yksi matkan must-see paikosita oli Whiteheaven beach, jonka sanotaan olevan  yksi maailman parhaimmista rannoista - eikä turhaan. Yhdeksän kilometrin pituudelta valkeaa hiekkaa ja kirkasta turkoosia vettä oli upea näky. 

Whiteheaven Beach

Australian luonto on hyvin karua verrattuna esimerkiksi Uuteen-Seelantiin ja välillä meistä tuntui kuin olisi ollut Suomessa Saimaalla, miinus veden väri ja +30 asteen lämpö. Kalliot sekä mäntyjen ja kuusien tapaiset puut hallitsivat maisemaa. Veneen vierellä silloin tällöin uivat delffiinit, suuret kalat ja kilpikonnat puolestaan saivat aina tajuamaan, että nyt ei todellakaan missään Suomessa olla. 

Vene ankkuroitiin öiksi suojaisiin poukamiin,
joista lähdimme tutkiskelemaan ympäröiviä rantoja.

Whitsundays on Great Barrier Reefin alueella, jota pidetäänkin maailman parhaimpana koralliriuttana. Pääsimme nyt omatoimisesti snorkailemaan siellä useammasa paikassa. Vedenalainen elämä oli tähän mennessä upeinta mitä itse olen nähnyt. Itseäni kiinnostaisi päästä uudestaan snorkailemaan koralliriutalle enemmän pohjoisessa, Cairns-nimisessä kaupungissa joka sijaitsee Whitsundaysilta n. 600 km pohjoiseen. Se on suosittu lomakohde ja snorklauspaikka, jossa moni vaihtarikaveri vieraili pääsiäislomalla. Haluaisin nähdä onko riutta vielä upeampi pohjoisessa Queenslandissa, mutta voi olla, että Whitsundays-reissun takia en enää Queenslandiin lennä vaihtoni aikana. Jääpä jotain nähtävää seuraavalle kerralle, kun Ausseihin takuuvarmasti vielä uudemman kerran matkaan.

Australiassa on jännää matkustaa, kun ilmasto ja luonto muuttuu niin paljon vain muutaman tunnin lentomatkan välillä. Whitsundaysilta Melbourneen palaaminen flipflopeissa ja sortseissa oli hieman mieltä latistavaa; Melbournen sää tällä hetkellä on kuin Suomessa, yhtä lämmintä, siis kylmää; talven tulon todella tuntee. Päivän lämpötila on parhaimmillaan n. +15 astetta ja yöllä tulee todella viileä. Pahinta on asuntojen kylmyys, täällä lämpöeristykset ovat olemattomat ja yöt voikin nukkua villasukat jalassa ja silti on kylmä. Itse kuvittelin, että ei täällä niin kylmä voi tulla ja jätin pakatessa kaikki enemmän lämpimät vaatteet kotiin... Onpa tullut siis shoppailtua pakon edestä. Pieneksi pulmaksi tulee muodustumaan, kuinka monesta lisäkilosta matkatavaroissa joutuu maksamaan kotiin palatessa. 

Tällä hetkellä vaihtareilla, kuten itsellänikin on kovat pohdinnat ja suunnitelmat käynnissä, mitä tehdä kokeiden jälkeen. Saimme tietää kesäkuun koe-aikataulumme huhtikuun lopulla; itselläni anatomian kokeet osuvat kesäkuun 9. ja 18. päivään, toinen on kirjallinen tentti ja toinen labratentti. Muista kursseista on kirjalliset esseet, joiden palautuspäivämäärät ovat toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa. Varaa olisi siis ajallisesti matkailuunkin koeviikkojen aikana. Lisäksi ennen koeperiodin alkua on kesäkuun ensimmäiselle viikolla niin kutsuttu opetuksesta vapaa swot wac (jolle on keksitty mm. seuraava selitys; Study Week Or Take VACation...), jolloin useat vaihto-oppilaat ovat matkaamassa jonnekin päin Ausseja tai jopa Uuteen-Seelantiinkin. Itselläni suunnitelmat ovat vielä avoinna, voi olla että käytän viikon vain sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli opiskeluun sillä ensimmäinen kokeeni on heti swot vacin jälkeen. Anatomian tenttien välillä olisi reilu viikko aikaa matkustella, mutta niin paljon lukukauden aikana matkustelleena voisin käyttää viimeiset aikani Melbournessa oleskeluun.