The outback

Viimeinkin pääsin reissaamaan paikkaan, josta varmaankin eniten haaveilin koko vaihdon aikana. Uluru (aboriginaalien kielellä) eli Ayers Rock (englanniksi) sijaistee keskellä Australiaa Pohjoisesterritoriossa Red Centreksi kutsutulla alueella. Tuo keskellä autiomaata sijaitseva Eiffelin torniakin korkeampi (348 m) Australian tunnetuin maamerkki on ollut unelmieni matkakohteena yläasteella tehdystä Australia-esitelmästä asti. Montaa vaihtaria ei välttämättä Uluru kiehtonut ollenkaan, osa ei ollut edes koskaan kuullut siitä! Itseäni kiehtoi kovasti päästä näkemään todellista Australiaa "outbackiin", takamaalle, ja lähempään kosketukseen maan alkuperäiskansan kanssa.

Ulurun näki jo lentokoneesta.

Red Centeriin voi lentää kahdelle eri lentokentälle, joko Alice Springsiin, joka on Pohjoisterritorion pääkaupunki ja n. 450 km päässä Ulurusta, tai sitten ihan Ulurun lähellä olevalle Ayers Rock-lentokentälle. Itse lensimme Ayers Rockiin Jetstarin yllättävän edullisilla lennoilla, vuokrasimme auton ja lähdimme 20 km päässä olevaan Uluru-Kata Tjutan kansallispuistoon. Kata Tjuta eli The Olgas on suuri kivimuodostuma Ulurun lähellä, josta en itse tiennyt ennen opaskirjoihin tutustumista mitään. Itseasissa koin Kata Tjutan olevan oikestaan upeampi näky kuin Uluru, miksi ihmetyttääkin ettei kukaan oikein siitä ikinä puhu. Ainut yöpymismahdollisuus on alueelle rakennutte Yulara-resortti, josta majoituksen voi valita leirintäalueen ja hulppeiden hotellien välillä. Itse en oikein pitänyt siitä, että keskelle luontoa oli rakennettu moderneja hotelleja, mutta onneksi leirintäalue oli vähän sivummassa niin pääsi nauttimaan öisestä tähtitaivaasta rauhassa. Yöllä tuli hyvin kylmä, 4 astetta alimmillaan ja yöunet jäi teltassa hytistessä vähän vähemmälle. Päivällä taas lämpötila nousi 20-25 asteeseen, joten vaihtelu oli suurta. Kesällä olisi lämpimämpää, mutta Red Centeriin ei suositella tuolloin matkustamista liian korkeiden lämpötilojen takia. Matkustuskausi on huhtikuusta lokakuuhun.

Uluru on tunnettu vaihtuvista väreistään valaistuksen mukaan. Auringonlasku.

Ulurun ympärillä kulkee 9,5 km mittainen "Base walk".

Uluru auringonnousussa. Taustalla Kata-Tjuta.

Uluru ympäristöineen on alueen aboriginaalien, Anangu-nimisen heimon asuinaluetta ja siten pyhitetty paikka heille. Heidän perimätietona sukupolvelta toiselle siirtyvien luomistarinoiden eli "dreamtime"-tarinoiden mukaan Anangu-ihmisten esi-isien henget muokkasivat maastoa siellä kulkiessaan ja niin Uluru ja Kata Tjuta (The Olgas) muodostuivat. Oli kiinnostavaa lukea alueella olevassa Visitor Centerissä Aboriginaalien tarinoita ja uskomuksia, miten jokainen ura ja kolo Ulurussa oli muodostunut. Monessa paikassa "Base walkin" aikana on kylttejä, joissa kielletään valokuvaaminen paikan pyhyyden takia. Anangu-heimo pyytää turisteja olemaan kiipeämättä myös Ulurulle, sillä kivi on heille pyhitetty paikka ja vain tietyt heimon jäsenet voivat sinne kiivetä hengellisiä rituaaleja varten. Tästä huolimatta monet turistit kuitenkin kapuavat huipulle, sillä valtio ei tätä kuitenkaan ole kieltänyt. Itsekin tähän joukkoon olisin kuulunut, ja odotin Ulurulle kiipeämistä innolla, mutta valitettavasti kiipeily oli suljettu päivinä jolloin Uluru-Kata Tjutan kansallispuistossa olimme. Syynä kylttien mukaan olivat liian kovat tuulet, mutta leirintäalueella työntekijä kertoi tärkeän henkilön aboriginaalien heimosta juuri kuolleen ja kunnioituksesta heitä kohtaan kiipeily oli suljettu. Eipähän ainakaan tullut loukattua Anangu-ihmisiä, mutta sen verran jäi kyllä hampaan koloon kaivelemaan tuo, että täytyy joskus hamaassa tulevaisuudessa tehdä uusi reissu Ulurulle.

Pettymyksen tuottanut kyltti. Taustalla huipulle johtava köysirata, jonka kiipeily ylös ja takaisin kestäisi n. 2 tuntia.

Uluru-Kata Tjutalta lähdimme aikaisin aamulla ajamaan kohti Kings Canyonia, joka oli reissun upeimipa anteja, vaikka tästäkään paikasta en ennen Australiaan tuloa tiennyt mitään. Siellä leirintäalueella yövyttyämme jatkoimme kohti Alice Springsiä pysähtyen monissa nähtyyksissä matkan varrella MacDonnel Rangesin läpi ajaessa. Mm. Ormiston Gorge oli upea paikka, jossa pysähdyimme uimaan. 

Näkymät Kings Canyonilta ensimmäisten viiden minuutin kapuamisen jälkeen.



Alice Springs oli suloinen pikkukaupunki, jossa katukuvaa hallitsi Aboriginaalit. Paljon emme siellä aikaa viettäneet; saavuimme iltapäivällä ja seuraavana aamuna täytyi lähteä ajamaan jo takaisin Ulurua kohti 460 km päähän. Tosin itse kaupungissa ei niin paljoa edes näkemistä olisi. Muutamissa museoissa ja rakennuksissa voi vierailla, mutta itseäni outbackissä kiinnosti enemmän luonnon parissa oleminen.

Alice Springs ja kaupunkia reunustavat MacDonnel Ranges Anzac Hilliltä kuvattuna.

Paluumatkalla Ulurulle poikkesimme pikaisella kameliratsastuksella. Kotoperäinen eläin kamelihan ei Australialle ole, mutta ne olivat tärkeitä Australiaa kartoittaessa kolonisaatiovaiheessa.

Ajomatkan jälkeen kiirehdimme vielä iltapäivällä ennen auringonlaskua Kata-Tjutaan, jossa teimme "Valley of the Winds" patikoinnin läpi useiden syvien rotkojen.

Kata Tjuta