The End

Kesäkuu kulunut ohi yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin kuut tänä keväänä ja tentitkin on jo ohi. Itselläni oli siis vain kaksi tenttiä anatomian kurssilta, muista kursseista oli vain kirjalliset "final assignments", jotka palautin jo kesäkuun alussa. Itselleni siis koeviikko ei ollut kovin stressaava, verratuna kavereihin, joilla oli neljä loppukoetta. Anatomian lopputentit olivat Suomen vastaaviin verrattuna melko haastavat, vaikka kurssi olikin tarkoitettu lähinnä "pre-med" opiskelijoille, eikä siis jo lääkiksessä oleville. Hassua ajatella, että täällä undergraduate opiskelijoilta vaaditaan enemmän kuin meillä kotona Suomessa lääkiksessä. Tentit olivat paljon enemmän soveltavia, eikä niissä keskitytty pelkästään rakenteiden nimeämiseen. Mielenkiinnolla odottelen kokeiden tuloksia, täytyy valmistautua siihen että arvosanat eivät yhtä hyviä tule olemaan kuin Suomessa. Heti ensimmäisenä päivänä täällä vaihtareille kyllä kerrottiinkin, että parhaimmat arvosanat (H1, First Class Honours) on vaikea saavuttaa Melbournen yliopistossa. Arvosteluasteikko on mielestäni kummallinen täällä, enkä jaksanut edes paneutua siihen ennen tulosten tuloa. Se on jaetty kuuteen kategoriaan; H1 eli First Class Honours on parhain arvosana, johon vaaditan 80% pisteistä. Ei sinänsä niin tiukka siis, mm. jenkit sanoivat, että heillä 80% vastaa B:tä. Kuitenkin tuohon 80-100%:iin on vaikea sijoittua. Alempi arvosana on H2A (Second Class Honours Division A), johon vaaditaan 75-79%, seurava H2B (Second Class Honours Division B, 70-74%), sitten H3 (Third Class Honours, 65-69%). Alle 65 prosentista saa P eli Pass merkinnän, johon vaaditaan puolet pisteistä. En ole varma, miten nämä arvosanat Suomen päässä muunnetaan, mutta kaiken järjen mukaan kun asteikkoja on yhtä monta kuin meillä yliopistossa (hylätty + ykkösestä vitoseen) P vastaa ykköstä ja siitä ylöspäin H3 kakkosta jne. 

Omat kokeeni olivat kampuksen ulkopuolella oman asuntoni lähettyvillä Royal Exhibition Builduingissa, joka tuntui todella hulppealta paikalta pitää kokeet. Olo oli kuin olisi menossa uudestaan pääsykokeisiin, kun satoja ihmisiä tunki rakennukseen sisään valvojien ohjatessa megafoonin kera.

Loppukokeiden miljöötä.

Lopulta koitti paljon pelätty päivä hyvästellä Melbourne ja uudet ystävät. Lähtö tuli todella nopeasti, eikä siihen osannut oikein valmistautua. Olin itse ydinporukastani ensimmäisiä lähtijöitä, mikä teki lähdöstä vielä vaikeampaa. Järjestin vielä viimeisen illallisen ja hengailuillan vaihtareiden kantabaarissa kavereilleni. On upeaa, kuinka vaihto yhdistää niin lyhessä ajassa niin monta ihmistä. Paljon suunniteltiin yhdessä re-unioneita jokaiselle mantereelle, missä vaihtareita asuu, interreiliä ja roadtrippejä. Lähtöä helpottaa ajatus siitä, että aivan varmasti osan uusista kavereista tulee näkemään uudestaan, jos oikeasti haluaa.

Vaikka Australiassa olisi ollut vielä vaikka kuinka ja paljon näkemistä, päätin lähteä viimeiselle reissulle ennen Suomeen palaamista Balille toisen suomivaihtarin kanssa, jonka kanssa saisi matkata sitten yhdessä Helsinkiin saakka. East Coast, mm. Surfers Paradise, Byron Bay ym. jäi näkemättä, mutta totesin, että nämä paikat on parempi nähdä kesällä, kun on oikeasti tosi lämmin. Ilma kävi Melbournessa lopussa todella viileäksi, ja alkoi muistuttamaan enemmän ja enemmän Suomea. Mitään ongelmaa ei olisi ollut, jos olisi sieltä Suomesta tuonut mukanaan edes kunnon takin syksylle... Vaikea vieläkin uskoa, kuinka kylmä Australiassa voi oikeasti tulla! 

Melbourne talvimyrskyssä.

Aurinkoinen talvipäivä.

 Sään puolesta Melbournea ei ollut vaikea jättää, ja lähtö tuntui helpommalta, sillä oli uusi reissu ja Balin lämpö, mitä odottaa. Paljon vaikeampaa olisi ollut lentää suoraan takaisin Suomeen. Paluuta helpotti myös se, että teki sen jonkun toisen kanssa, joka on kokenut samat asiat lukuvuoden aikana ja tietää, mistä puhuu. Muutto yli neljän miljoonan asukkaan kaupungista takaisin Helsinkiin tuo varmasti käänteisen kulttuurishokin- Luulen, että totuttautuminen takaisin Suomi-elämään tulee kestämään pidempään, kuin tottuminen Melbournen suurkaupunkiin, mikä ei tuottanut lainkaan ongelmaa. Menevää ja tekemistä täynnä olevaa arkea Melbournessa tulee ikävä.

Throwback kesäisempiin aikoihin. See ya later Melbourne!