Melbourne Welcome - totisesti tervetullut

Vaihtareiden tervetulo-ohjelma oli hintansa väärti ja aivan mahtava tapa aloittaa vaihtoaika! Ohjelmaan osallistui n. 180 vaihtaria ja ystäviä oli helppo tehdä, sillä valtaosa ei tuntenut joukosta ketään. Olo oli kuin rippi- tai kesäleirillä; meidät jaettiin ryhmiin, jokaisella oli oma host ja näissä ryhmissä kilpailtiin toisia vastaan, suoritettiin rasteja ja tutustuttiin kaupunkiin. Yövyimme yhdessä yliopiston kampuksella sijaitsevassa residential collegessa, eli asuntolassa. Oli kiva kokea tätä kautta jenkkien college-leffojen meninki, kun opiskelijat asuvat kaikki samassa rakennuksessa vessat ja suihkut jakaen. Enpä kyllä muuten henkilökohtaisesti niin haluaisi asua, vessaan ja suihkuun jonottaminen alkaisi kyllästyttää pidemmän päälle. En myöskään pidä siitä, että ei ole keittiötä vaan ruoka kuuluu vuokraan, ja tarjoillaan valmiina aina ruokalassa. Amerikkalaiset pitävät tätä järjestelmää mainiona, sillä moni ei -omien sanojensa mukaan- osaa edes kananmunia keittää vielä vanhempien helmoissa asumiseen tottuneena. Eurooppalaiset, itseni mukaan lukien kokivat tämän taas hyvin vieraaksi, ja paninkin merkille että moni meistä oli etsinyt asuntonsa yksityisiltä markkinoilta yliopiston asuntoloihin muuttamisen sijasta toisin kuin jenkit.

Queen's college: majoituspaikka oli kuin brittiläinen linna

 Leiri alkoi perjantaiaamuna ja kesti viikonlopun yli tiistaihin. Ensimmäisenä päivänä kilpailtiin kaupungilla rasteja ja hauskoja tehtäviä suorittaen, tämä toimi loistavana jäänsärkijänä. Seuraavana päivänä olikin vuorossa surffireissu, jota monet odottivat superinnostuineina. Lähdimme aikaisin aamulla busseilla Ocean Grove-nimiselle rannalle, jonne kesti ajaa n. puolitoista tuntia Melbournesta. Ranta olikin paljon hienompi, mitä kaupungissa sijaitsevat ovat. Pääsimme kokeilemaan taitojamme noin tunnin ajaksi surffikoulun pätevien opettajien johdolla. Olisin voinut olla vedessä vaikka koko päivän, tunti loppui juuri kun surffaus alkoi sujua! Itsekin ensimmäistä kertaa surffaamassa olleena kaikista vaikeimmaksi koin laudan päälle nousemisen ajoittamisen, mutta kun sen hoksasi niin ei pystyssä pysyminen niin vaikeaa ollut kuin kuvittelin. 180 hengen surffikoulu kesti tovin jos toisenkin ja kaikki olivatkin nuutuneita auringossa vietetystä päivästä, palovammoilta ei välttynyt varmaan kukaan. Illalla katsastettiin muutama opiskelijoiden suosima baari. Kolmantenä päivänä kierreltiin nähtävyyksiä kaupungilla; kävimme mm. Eureka-näköälätornissa, Botanical Gardeneilla hauskan aboriginaalioppaan johdolla ja Queen Victoria Marketilla. Useassa paikassa olin ehtinytkin käymään jo aiemmilla viikoilla, mutta oli kiva kiertää ne uudestaan uusien kavereiden kanssa. Ilalla oli taas pub crawl. Viimeisenä päivänä pääsimme opettelemaan Australian Rules Footballia, mikä vaatikiin vähän enemmän taitoa kuin normi jalkkis. Illalla oli "formal dinner" mikä muistutti kovasti kotopuolen sitsejä, hieman kuivempana tapahtumana kuitenkin... Tämän jälkeen siirryttiin aussiteemaisiin Down under-jatkobileisiin.

Oma ryhmäni

Kuivaharjoittelua

Aamulla rannalle lähtiessä vettä satoi kaatamalla, mutta sade loppui sopivasti juuri kun saavuimme Ocean Groviin, ja päivästä tuli todella kaunis. JA KUUMA.

Maisemia Eureka Towerista, 300 m korkeudelta.

Aboriginaali-opas puhui puulajeista.

Botanic Gardens

Juhlaillallinen

Sain ohjelmalta juuri sen mitä halusinkin; kasan uusia ihania, samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa alettiin jo suunnittelemaan yhteisten kurssien ottamista, pääsiäisloman matkaa ja muita reissuja. Olen tosi tyytyväinen, että osallistuin ohjelmaan sen kovasta hinnasta huolimatta; kaveriporukat hioituivat yhteen tuon viikonlopun aikana niin hyvin, että myöhemmin olisi ollut vaikea päästä mukaan. Toki yliopiston omalla orientaatio- eli O-viikolla varmasti tulee uusia ihmisiä kuvioihin mukaan, mutta on kiva, että on kasa kavereita jo ennen koulun alkua niin että O-viikostakin saa enemmän irti.



Melbournen yliopisto ottaa kyllä vaihtarit huomaansa aivan mahtavalla tavalla, ohjelma on hyvin poikkeuksellinen ja moni muu yliopisto saisi ottaa tästä mallia.

Linkki ohjelman viralliseen aftermovieen, parhaat hetket ei ole tallentunut tälle filmille, antaa mielestäni vähän laimean kuvan eventistä, mutta näkeepä siinä edes kaupunkia;
https://www.youtube.com/watch?v=Hf5mK3W-uIg

Yliopistolla on myös vaihtareille tarkoitettu kerho, MUSEX (Melb Uni Exchange Society), jonka vapaaehtoiset paikalliset -itsekin vaihdossa olleet ja siten meidän intresseistä perillä olevat- opiskelijat järjestävät mahtavia tapahtumia vaihtareille pitkin lukukautta. Ensi viikonloppuna on esimerkiksi surffireissu yksityiselle rannalle, jossa yövytään mökkikylässä. Lippuja tätä suosittua matkaa varten mentiin jonottamaan aamuseitsemältä neljä tuntia ennen lipunmyynnin alkua, edellisen illan MUSEXin tervetulobileistä huolimatta...

Melbourne

Rakastuin Melbournen kaupunkiin samantien. Keskusta muistuttaa kuin pienoiskokoista New York Cityä; löytyy Chinatown, "Little Italy" ja skyscraperit yöaikaan loistavine valoinene. Melbournea pidetään Australian kaikista eurooppalaisimpana kaupunkina. Tästä huolimatta itsestäni tuntuu, että kaupunki on täynnä aasialaisia.  Melbourne ei ole mikään rantakaupunki, omasta mielestäni rannat eivät mitenkään erikoiset ole (tosin, onko suomalaisella varaa valittaa). Kuulemma heti Melbournen ulkopuolella on kirkkaammat vedet ja upeammat rannat. Haluankin päästä mahdollisimman pian näille beacheille surffaamista testaamaan. Keskustasta löytyy paljon viheralueita, puita on istutettu kauniisti myös katujen keskelle. Pyöräily on tehty erittäin helposti autoteiden vierellä kulkevien pyöräkaistojen avulla, se onkin yleinen tapa kulkea täällä. Kypärää on pakollinen tai muuten saa sakot. Kaupungissa turistit voivat vuokrata päiväksi n. 3 dollarilla pyörän ns. Bike share-pisteistä, joita on ympäri kaupunkia. Pyörän vai jättää aina yhden nähtävyyden kohdalle, tai vaikka lounaan ajaksi, ja jatkaa siitä sitten matkaa seuraavaan Bike Share pisteeseen. Haluan itsekin päästä tutkimaan kaupunkia tällä tavalla joku päivä. 

Kaupunkikuvaa Yarra-joen varrelta.

Etualalla St Paul's Cathedral ja Federation Square. Takana (what I like to call it) "little Empire State Building".

Kaupungin skyline lenkkipolulta Yarra-joen varrelta.

Chinatown

CBD:ssä eli Central Business Districtissä (kaupungin keskusta)  shoppailumahdollisuudet on rajattomat. Löytyy useita ostoskeskuksia ja shoppailukaduista tunnetuin on Bourke Street. Se on suosittu paikka myös katutaitelijoiden esityksille, ja monilla onkin tapana istahtaa alas shoppailun lomassa niitä katselemaan.  Kaupunkikuva muttuu samantien keskustan ulkopuolella. Lähiöissä on suloisia matalia asuntoja, siten että kaupungin upea skyline näkyy kaikkialta. Keskustan läheisyydessä Lygon street (a.k.a "Little Italy kadun lukuisten italialaisravintoloiden vuoksi) Carltonin lähiössä on suosittu paikka etenkin opiskelijoille hengailla vapaa-aikana, sillä se sijaitsee hyvin lähellä Melbournen yliopiston Parkvillen kampusta.

St Paul's Cathedral ja "Empire Sate Building" päiväsaikaan

Muusikko Bourke St:llä. 

Julkinen liikenne on todella toimiva kaupungissa. Melbournessa on maailman laajin raitiovaunuverkosto ja CBD:n alueella sen käyttö on ilmaista (Free Tram zone). Junia ja busseja kulkee lähiöihin. Täällä opiskelijoillekin julkinen liikenne on kuitenkin melko kallista, yllätysyllätys, Helsingin hintoihin tottuneena: kotona maksan kuukauden kausilipusta n. 20 euroa, täällä maksaa suunnilleen 15 euroa per _viikko_. Tuleva asuntoni on kuitenkin vähän reilun kilometrin päässä kampuksesta, joten tuskin tulen kausilippua edes tarvitsemaan. Kaupungin sisällä pystynkin kulkemaan ilmaisilla ratikoilla.

Yöliikenne on kuulemma aika olematonta, niinpä paikalliset jäävätkin yleensä bilettämään lähiöihinsä, mistä löytyykin paljon menoa. Parhain ja tunnetuin menomesta kaupungin ulkopuolella on Chapel Street baareineen ja yökerhoineen. Myös Fitzroyssa ja Brunswickissa on pääkadut, joiden varrelle yöelämä keskittyy. Night Rider-bussi kulkee joihinkin lähiöihin perjantai- ja lauantaiöisin.

Toimivasta julkisesta liikenteestä huolimatta keskusta on täynnä autoilijoita, mikä hidastaa etenkin busseilla kulkemista. Ratikoissa täällä on hyvä puoli Helsinkiin verrattuna, että ne kulkevat paljon nopeammin! Liikenteessä itselleni ongelmia tuottaa se, että Ausseissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Tämä valkeni minulle vasta lentokentällä, kun olin istumassa kuskin paikalle autoon astuessani... Huomasin, kuinka vähän Australiasta tiedänkään! Ratikoihin mennessä on aina väärällä puolella ja katuja ylittäessä katsoo aina väärään suuntaan. Saksalaisten, Ausseissa jo yhdeksän kuukautta majailleiden reppureissaajien mukaan tähän ei totu koskaan. Se siitä auton vuokraamisesta.

Graffiteja voi nähdä monessa paikassa kaupungilla. Niille on varattu erikseen sivukujia, jotka ovatkin täynnä  upeita teoksia.

Näkymää tulevan lenkkipolkuni varrelta.

Tapasimme uuden vaihtarikaverini kanssa Melbourne Welcome-ohjelman järkkääjiä ("Hosts"), jotka ystävällisesti kutsuivat meidät mukaansa iltaa istumaan. Taisimme olla ensimmäisiä Melbourneen tulleita ohjelmaan osallistujista. Hostit kertoivat, mitä kaikkea tulevana viikonloppuna teemmekään, emmekä malta pysyä nahoissamme kaikesta, mitä saimmekaan kuulla. Lauantaina mm. tiedossa surffaamista! Tästä lisää myöhemmin, cheers!

St Kilda Festival

Vaihdoin hostellia ennen Welcome Melbourne-ohjelmaa. Uusi hostelli (Melbourne Connection)  sijaitsi ihan kaupungin keskustassa ja oli paljon mukavampi elinolosuhteita ja muita asukkaita ajatellen. Edellisen hostellin saksalaiset seuralaiseni lähtivät Melbournesta reissujaan jatkamaan. Onnekseni facebookiin tehtiin ryhmä tervetulo-ohjelmaan osallistuville; laitoin sinne viestiä ja sain seuraa muista jo Melbourneen tulleista vaihtareista. Erään jenkkivaihtarin kanssa lähdimme yhdessä sunnuntaina tsekkaamaan kaikille ilmaisen St Kilda Festival-tapahtuman rannalle. Festarit olivat olleet käynnissä jo viikon, mutta sunnuntai oli pääpäivä, jota meillekin facebookissa mainostettiin. "Festival Sunday" järjestetään aina vuosittain helmikuun toisena sunnuntaina samaisella rannalla. Paikan päällä oli massoittain ihmisiä. Ohjelmaan kuului rokkibändien ja muiden artistien ohella lukuisia katutaiteilijoita ja -esiintyjiä, tanssitunteja, perheaktiviteetteja, workshopeja ja vaikka mitä.

Heti alueelle päästyämme jäimme katsomaan ensimmäistä vastaantullutta showtaan aloittelevaa katuesiintyjää. Kanadalainen mies jonglöörasi mm. talikolla ja veitsillä. Hän otti yleisöstä mukaan avustajia, tai paremmin sanottuna "uhreja", vaihtarikaverinikin pääsi heti mukaan:

Loppuesitystä en saanut videoitua, sillä päädyin itsekin mukaan esitykseen: jouduin/pääsin kävelemään piikkimatolla makaavan samaisen miehen päälle. Minuun puri showssa ennemminkin miehen koomikon taidot kuin itse esitys. Mies kertoi tekevänsä katuesiintymistä työkseen maailmanlaajuisesti ja kiertäneensä kaikki Australian osavaltiot läpi, johon hänellä meni KUUSI VUOTTA. Taitaa tulla itselleni vähän kiire yhden lukukauden aikana nähdä Australia...

Katu oli suljettu liikenteeltä monen korttelin pituudelta esiintyjiä ja kojuja varten aamusta keskiyöhön  asti.

Salsa-tanssipiste keskellä katua.

DJ elektronisen tanssimusiikin ystäville. Alkuillasta alkoi olemaan vähän täydempää. 

Ei hullumpi paikka festareille...

Hyvä päivä omistaa kämppä St Kildasta, kun baareista ei löytynyt tilaa istua.

Main stage

Festarialueen vieressä sijaitsee paikallinen huvipuisto Luna Park.

Sää oli aivan mahtava. Aurinkorasva unohtui, niinpä pois lähdettiin tomaatinpunaisten naamojen kera...

Maisemaa festarialueelta.

Take off 

Lähtöpäivänä ei paljoa jännittänyt, sillä oli vaikea sisäistää ajatus muutosta toiselle puolelle maapalloa. Tuntui, että oli lähdössä vain parin viikon lomalle. Lentokoneen irtautuessa Helsinki-Vantaan kentältä fiilis oli mahtava; taakse jäisi Suomen loska ja pakkaset ja vähän ajan päästä edessä koittaisi seikkailut haaveideni maassa. 31 tunnin matkanteko tosin ehti syödä vähän innostusta. Lensin reittiä Helsinki-Lontoo-Hong Kong-Melbourne, näistä pisimmän lennon kesto oli vähän alle 12 tuntia. 

Melbournen yliopistolta sai tilata kuljetuksen majoituspaikkaansa. Kyyditys olisi ollut ilmainen, mikäli olisi tullut yliopiston lähteisyyteen, pidemmästä matkasta sai maksaa pienen summan. Itse pääsin hostellilleni alle 10 eurolla. Vastaanotto lentokentällä oli hyvin hoidettu; löysin ystävällisen kuskini helposti ja paikalla parveili paljon ihmisiä jakamassa saapuville opiskelijoille laukkuja täynnä esitteitä karttoja ja opasteita. Matkalaukkuni oli jäänyt jonnekin matkan varrelle, ilmeisesti Hong Kongiin ja tulisin saamaan sen myöhemmin päivän aikana. Tämä ei paljon mieltä madaltanut, olin aivan hekumoissani aussiaksenttia taittavasta kuskistani, pilveettömästä taivaasta, auringosta ja palmuista. 

Ensiaskeleet

En odottanut varaamaltani hostellilta (Travellers trax/ Booking.com) paljoa, mutta se osoittautui pahempaakin pahemmaksi, oikein reppureissaajien stereotypiseksi -suoraan sanottuna- rotanluukuksi (en suosittele!) Jet lageissa, ilman matkalaukkua, pyyhettä, peseytymisvälineitä, alkoi pieni pakokauhu vallata mielen. Lähdin kuitenkin samantien tutkimaan kampustani (hostellia pakoon) ja selvittelemään käytännön asioita, kuten julkisen liikenteen matkakorttia, prepaid-liittymää, asuntoa jne. Ensimmäisen päivän aikana aloin hieman katumaan Melbourneen tuloa niin aikaisin ennen lukukauden alkua, kaikkien näiden asioiden hoitaminen olisi ollut paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa esim. Welcome Melbourne- ohjelmassa kädestä pitäen opastettuna kaikkien muiden vaihtareiden kanssa yhdessä. Väsymys ja muut vastoinkäymiset näiden fiilisten syynä kuitenkin olivat. Kun kaikki sai järjestettyä, eipä yhtään haitannut, että sai rauhassa asettautua kaupunkiin. Kampuksella oli onnekseni auki näin kesälomallakin vaihtaritoimisto, josta sain vastauksen kaikkiin kysymyksiini. 

Kampuksen urheilukenttä.

Ensimmäisen viikon vietin hostelilla tapaamieni saksalaisten Work and Holiday-visa-reissaajien kanssa; tutkimme kaupunkia, kiertelimme nähtävyyksissä, kävimme ulkona ja kokkailimme yhdessä hostellilla, joka ei enää tuntunutkaan niin pahalta paikalta majoittua. Alkoi tuntemaan olonsa kotoisaksi, kun oli seuraa aamusta iltaan ja naamat kävivät tutuiksi ja ihmiset olivat ystävällisiä. Näiden ihmisten kanssa oli niin hauskaa, että päätös Melbourneen tulosta niin paljon ennen koulun alkua tuntui sittenki fiksulta päätökseltä. 

Eureka. 300 m korkea pilvenpiirtäjä, josta pääsee ihailemaan koko kaupunkia.

Yarra river ja kaupunki auringonlaskussa.

Melojat ovat kesäisin tavallinen näky Yarra-joella.

Royal Exhibition Building

City skyline.

St Kilda Beach

St. Kilda Beach

Apartment hunting

Hyviä sivustoja kämppien etsimiseen Melbournesta ovat gumtree.com, flatmates.com ja yliopiston Housing Online Noticeboard. Itse käytin eniten gumtreeta. Sovin heti ensimmäisenä päivänäni Melbournessa kaksi näyttöä seuraavalle päivälle. Melbunissa vaihdossa olleelta toiselta opiskelijalta olin saanut suositukseksi etsiä asuntoa kampuksen lähellä olevista lähiöistä; Brunswick, Fitrzroy, Carlton. Nämä olivatkin oikein viihtyisen oloisia ja suloisia naapurustoja, mutta Helsingin lähiössä asumiseen kyllästyneenä  kaupungin keskusta eli Central Business District (CBD) alkoi kiehtomaan minua enemmän. Halusin päästä asumaan pilvenpiirtäjien, ostoskeskusten ja kaiken vilskeen keskelle. CBD:ssa oli asuntoja tarjolla samaan hintaan kuin lähiöistäkin. Ensimmäiset kaksi asuntoa, jotka kävin CBD:ssä katsomassa olivat järkytys. Asunnot sijaitsivat hienoissa kerrostaloissa, mutta sisällä odotti sekasorto; kaksioon ahdettuna seitsemän opiskelijaa, patjoja joka nurkassa verhoilla erotettuina, kerrossänkyjä ja sotkua kaikkialla. Seuraavalle päivälle piti olla kaksi näyttöä lähiöistä, mutta nämä peruuntuivat vielä edellisenä iltana, kun kämpät menivät alta. Epätoivo alkoi vallata mielen; kuinka helppoa olisikaan ollut, jos olisi vain voinut ottaa asunnon yliopistolta, jossa kaikki olisi ollut valmiina ja johon olisi päässyt samantien kaupunkiin tultua. Kolmantena päivänä kuitenkin löysin CBD:stä siistin asunnon, jonka jakoi neljä vaihtarityttöä. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta, ja olohuone oli jaettu sermeillä kahdeksi osioksi, joista toinen oli siis vuokrattavana. Tämän vuokra olisi 150 AUD/vko (650 AUD/kk). Ihastuin kämppään heti, se oli uusi ja vielä siisti. Lisäksi kerrostalon asukkaille kuului ilmainen pääsy terassilla sijaitsevalle uima-altaalle ja ylimmässä kerroksessa olevalle upealla näköalalla varustetulle kuntosalille (Näin oli oikeastaan kaikissa CBD:n asunnoissa, ei mitenkään poikkeuksellista). Näytön lopuksi kävi kuitenkin ilmi että sähkö, vesi ja Internet ei kuulunutkaan vuokraan, vaan tästä tulisi n. 50 AUD kuukaudessa/asukas maksettavaksi. Asuntojahtiin kyllästyneenä päätin kuitenkin ottaa asunnon. Lisäksi totesin, että ilmainen kuntosali kompensoi sähkö yms. laskut, sillä yliopistolla saisi maksaa salista kuussa melkein tuon 50 AUD (jonka olisin muuten ottanut). Ja ehkä sen oman altaankin takia voisi vähän ekstraa maksaa... En vielä kuitenkaan sopinut asunnon ottamisesta, kävin tämän jälkeen katsomassa yhden kämpän lähiöstä ja yhden CBD:stä; niiden näkeminen sinetöi päätökseni, taas hirveitä luukkuja. Opiskelijat saavat kyllä olla tyytyväisiä opiskelija-asuntotarjontaan Suomessa, hinnat ovat oikeasti kohtuulliset niin ettei tarvitse ahtautua seitsemän hengen kommuuneihin. Kaikennäköisissä paikoissa ihmiset pystyvätkin asumaan...

Asunnon etsiminen oli kyllä stressaavaa, ihmiset eivät vastanneet viesteihin ja päätös kämpän vuokraamisesta piti tehdä melkein samantien, sillä muita ottajia takuulla löytyy. Jälkikäteen ajatellen, löysin asunnon kyllä hirmu nopeasti, jo kolmantena päivänä, olisihan siihen voinut kuluttaa ihan rauhassa enenmmänkin aikaa, kun kerran niin aikasin kaupunkiin tulin. Itse mietin olisinko löytänyt vielä paremman kämpän tuolla hinnalla vaikkapa lähiöistä ja aloin jahkailemaan teinkö oikean päätöksen. Vaikka asunnossa ei paljon aikaa vaihdon aikana välttämättä vietäkään, kun on koko ajan ohjelmaa ja haluaa hengata kavereiden kanssa, itselleni oli kuitenki sen verran tärkeää, että tuntuisi hyvältä palata kotiin illalla niin että olin valmis maksamaan asunnosta enemmän kun aluksi ajattelin. En halunnut pilata vaihtoani, sillä että inhoaisin uutta kotiani. Ja pakko oli vain myöntää, että Melbournessa yksinkertaisesti on kallista asua ja sopeutua siihen. Kuitenkin paljon halvemman asunnon löysin, mitä yliopistolla olisi ollut tarjota. 

Harmikseni tulen saamaan asuntoni vasta 20.2. eli reipas kaksi viikkoa on asuttava vielä hostellissa. Ystävällinen vuokranantajani kuitenkin sanoi minun voivan asua asunnon toisessa, hetken vapaana olevassa huoneessa kolmisen yötä (tästä kuitenkin laskuttaisi...). Welcome Melbourne-ohjelman kautta saan majoituksen neljälle yölle, niinpä varasin punkan toisesta hostellista CBD:stä lopuille päiville. 

Hakuprosessista

Haku yliopiston kahdenväliseen vaihtoon oli omasta mielestäni hyvin helppo ja yksinkertainen prosessi, olin varautunut paljon isompaan työsarkaan. Ainoa hieman pohdintaa tuottava asia oli kurssien valitseminen opintosuunnitelmaan. Kielitesteissäkään ei tarvinnut käydä, jos englannin yo-kirjoituksista oli tarpeeksi hyvä arvosana. Ihanaa Australiaan hakiessa oli myös se, että pääsin lähtemään jo seuraavana lukukautena kevätlukukaudelle hakiessani, vain pari kolme kuukautta sen jälkeen, kun sain tiedon että minut oli valittu. Hakemukset jätettiin syyskuussa, päätös tuli lokakuussa, pari lomakkeiden vaihtoa Melbunin kanssa ja tammikuussa jo lähdinkin matkaan. 

Käytännön asiaa

Kansainväliset opiskelijat Oseaniassa tarvitsevat pakollisen Overseas Student Healtcare (OSHC)- vakuutuksen. OSHC:n olisi voinut hankkia helposti Melbunin lähettämillä ohjeilla heidän yhteistyökumppanilta, mutta löysin hieman edullisemman toiselta yritykseltä (nib), tämä kelpasi yhtälailla. Tämän vakuutuksen lisäksi hankin vielä lisäkuukausia omaan suomalaiseen matkavakuutukseeni, sillä OSHC ei korvaa kaikkea, mitä normaalit suomalaiset matkavakuutuksemme. Viisumin hankkiminen kävi erittäin helposti netistä yliopiston antamien ohjeiden avulla, ja se myönnettiin saman tien. Tätä varten tarvittiin Melb unin lähettämä confirmation of Enrollment, jonka sai kun lopullinen vahvistus vaihdolle tuli lomakkaiden täyttelyn jälkeen. Ostin vain menolennon Melbourneen, sillä en tiennyt enkä vieläkään tiedä mihin aikaan koulu itselläni tarkalleen loppuu. Virallisesti viimeinen päivä on 26.6., mutta koska viimeinen kuu on varattu vain tenteille, luulen koulun päättyvän omalla kohdallani jo aikaseimmin. Lisäksi haluan jäädä kiertämään maata/muuta Oseaniaa riippuen siitä, mitä olen ehtinyt lukukauden aikana näkemään. 

Halusin osallistua yliopiston vaihtareille järjestämään Welcome Melbourne-ohjelmaan, sen kovasta hinnasta huolimatta ( n. 400 e). Hintaan sisältyi majoitus neljälle yölle, ateriat, excursiot (mm. surffausta) ym. ohjelma. Ajattelin, että tästä saa niin paljon irti, ettei summa haittaa isompaa kuvaa ajatellen, eikä myöskään olisi kiva jäädä heti alussa ulkopuoliseksi, kun ystävyyssuhteita solmitaan jo tuona viikonloppuna vaihtareiden kesken. Welcome Melbourne olisi noin viikko ennen lukukauden alkua.

Yliopiston myöntämä liikkuvuusapuraha kattaa hyvin lennot, viisumin ja OSCH:n. Mikäli lennot onnistuu saamaan edullisesti, jää tästä vielä ylimääräistäkin, minkä voi käyttää vaikka osaan Welcome Melbourne-ohjelman maksusta. 

Melbunin opiskelijaasunnot ovat hyyyvinhyvin kalliita, edullisimmistakin olisi saanut maksaa ison summan, yli 200 AUD(n.150 e tämänhetkisillä kursseilla)/viikossa (Australiassa vuokrat ilmoitetaan yleisesti viikkovuokrana vaikka saatetaankin laskuttaa kuukausittain) ja niissäkin olisi ollut jaettu huone. Privaatista huoneesta olisi saanut maksaa jo yli 300 AUD/vko.  Näin asumiseen olisi puolelta vuodelta kulunut vähintään 6000 e ja totesin, että sen rahan voi käyttää kyllä paremminkin. Niinpä päätin lähteä vailla asuntoa ja etsiä yksityiseltä puolelta shared householdeja, mikä on opiskelijoille yleinen ja edullisin tapa asua. Asunnon etsimiseen neuvottiin yliopiston sivuilla sekä muilla vaihtoblogeilla varaaman tarpeeksi aikaa, jopa kuukausi. Niinpä ostin lennon tammikuun lopulle, lukukauden alkaessa 20.2. Varasin ensimmäiselle 10 yölle hostellin, josta ajattelin löytäväni myös seuraa backpackereista parille ensimmäiselle viikolle ennen Welcome Melbourne ohjelmaa.