Hakuprosessista

Haku yliopiston kahdenväliseen vaihtoon oli omasta mielestäni hyvin helppo ja yksinkertainen prosessi, olin varautunut paljon isompaan työsarkaan. Ainoa hieman pohdintaa tuottava asia oli kurssien valitseminen opintosuunnitelmaan. Kielitesteissäkään ei tarvinnut käydä, jos englannin yo-kirjoituksista oli tarpeeksi hyvä arvosana. Ihanaa Australiaan hakiessa oli myös se, että pääsin lähtemään jo seuraavana lukukautena kevätlukukaudelle hakiessani, vain pari kolme kuukautta sen jälkeen, kun sain tiedon että minut oli valittu. Hakemukset jätettiin syyskuussa, päätös tuli lokakuussa, pari lomakkeiden vaihtoa Melbunin kanssa ja tammikuussa jo lähdinkin matkaan. 

Käytännön asiaa

Kansainväliset opiskelijat Oseaniassa tarvitsevat pakollisen Overseas Student Healtcare (OSHC)- vakuutuksen. OSHC:n olisi voinut hankkia helposti Melbunin lähettämillä ohjeilla heidän yhteistyökumppanilta, mutta löysin hieman edullisemman toiselta yritykseltä (nib), tämä kelpasi yhtälailla. Tämän vakuutuksen lisäksi hankin vielä lisäkuukausia omaan suomalaiseen matkavakuutukseeni, sillä OSHC ei korvaa kaikkea, mitä normaalit suomalaiset matkavakuutuksemme. Viisumin hankkiminen kävi erittäin helposti netistä yliopiston antamien ohjeiden avulla, ja se myönnettiin saman tien. Tätä varten tarvittiin Melb unin lähettämä confirmation of Enrollment, jonka sai kun lopullinen vahvistus vaihdolle tuli lomakkaiden täyttelyn jälkeen. Ostin vain menolennon Melbourneen, sillä en tiennyt enkä vieläkään tiedä mihin aikaan koulu itselläni tarkalleen loppuu. Virallisesti viimeinen päivä on 26.6., mutta koska viimeinen kuu on varattu vain tenteille, luulen koulun päättyvän omalla kohdallani jo aikaseimmin. Lisäksi haluan jäädä kiertämään maata/muuta Oseaniaa riippuen siitä, mitä olen ehtinyt lukukauden aikana näkemään. 

Halusin osallistua yliopiston vaihtareille järjestämään Welcome Melbourne-ohjelmaan, sen kovasta hinnasta huolimatta ( n. 400 e). Hintaan sisältyi majoitus neljälle yölle, ateriat, excursiot (mm. surffausta) ym. ohjelma. Ajattelin, että tästä saa niin paljon irti, ettei summa haittaa isompaa kuvaa ajatellen, eikä myöskään olisi kiva jäädä heti alussa ulkopuoliseksi, kun ystävyyssuhteita solmitaan jo tuona viikonloppuna vaihtareiden kesken. Welcome Melbourne olisi noin viikko ennen lukukauden alkua.

Yliopiston myöntämä liikkuvuusapuraha kattaa hyvin lennot, viisumin ja OSCH:n. Mikäli lennot onnistuu saamaan edullisesti, jää tästä vielä ylimääräistäkin, minkä voi käyttää vaikka osaan Welcome Melbourne-ohjelman maksusta. 

Melbunin opiskelijaasunnot ovat hyyyvinhyvin kalliita, edullisimmistakin olisi saanut maksaa ison summan, yli 200 AUD(n.150 e tämänhetkisillä kursseilla)/viikossa (Australiassa vuokrat ilmoitetaan yleisesti viikkovuokrana vaikka saatetaankin laskuttaa kuukausittain) ja niissäkin olisi ollut jaettu huone. Privaatista huoneesta olisi saanut maksaa jo yli 300 AUD/vko.  Näin asumiseen olisi puolelta vuodelta kulunut vähintään 6000 e ja totesin, että sen rahan voi käyttää kyllä paremminkin. Niinpä päätin lähteä vailla asuntoa ja etsiä yksityiseltä puolelta shared householdeja, mikä on opiskelijoille yleinen ja edullisin tapa asua. Asunnon etsimiseen neuvottiin yliopiston sivuilla sekä muilla vaihtoblogeilla varaaman tarpeeksi aikaa, jopa kuukausi. Niinpä ostin lennon tammikuun lopulle, lukukauden alkaessa 20.2. Varasin ensimmäiselle 10 yölle hostellin, josta ajattelin löytäväni myös seuraa backpackereista parille ensimmäiselle viikolle ennen Welcome Melbourne ohjelmaa.